Kirjasuosituksia

[Überwarrior]

Hei ihmiset, suositelkaa tähän ketjuun kirjoja! Olis kiva lukea jotain mikä on hyvää, koska kirjan hankinta ja siihen paneutuminen harmittaa jos kirja osoittautuu huonoksi.

Aloitan suosittelemalla jotain, mitä on tullut luettua:

Romaaneja:
Anssi Asunta: Kolmas aikakirja
Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa
Kauko Röyhkä: Miss Farkku-Suomi

Faktaa/muuta:
Bill Bryson: Lyhyt historia lähes kaikesta
Stephen Hawking: Ajan lyhyt historia (yllättävän helppotajuinen)
Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa ja Avoin tie (edellinen on parempi)
Otto Talvio: Biff! Pang! Pow! Seikkailuja populaarikulttuurissa
Everett True: Nirvana (the True story)
Ryszard Kapuscinski: Imperiumi
Simon Kuper: Matka pallon ympäri
Barbara Echrenreich: Nickel and Dimed

Tällä hetkellä kesken:
Anna Politkovskaya: Putin´s Russia
Viktor Jerofejev: Hyvä Stalin
Christopher Lasch: The True and Only Heaven
Richard Wagner: Elämäni (jää NIIN kesken, mitä voi odottaa 1800-luvulla kirjotetulta elämänkerralta)
Ryszard Kapuscinski: The Shadow of the Sun
Richard Dawkins: The God Delusion

Hankintalistalla:
Eric Schlosser: Fast Food Nation
Roberto Saviano: Gomorra

[kalela]

Mulla on nyt se ongelma, että parin viime vuoden aikana haaviin on jäänyt enemmän kirjoja, kun on ollut aikaa lukea. Toisaalta aika kivaa, kun tietää, että aina, kun on vaan aikaa niin löytyy jotain hyvää luettavaa. Tällä hetkellä kesken on Nassim Nicolas Talebin teos The Black Swan, jota voin lämpimästi suositella. Hyvin lämpimästi. Kirja käsittelee satunnaisia ja epätodennäköisiä tapahtumia, niihin sopeutumista ja suhtautumista etc. Asiat on esitetty todella mielenkiintoisesti, kirja on siis mielestäni erinomaisesti kirjoitettu. Sitä lukiessa tulee hetki hetkeltä enemmän ja enemmän sellainen olo, että haluaa tutustua kaiken maailman aiheisiin yhä enemmän, inspiroiva ja innostava siis.

Muita viime aikoina (kahtena viime vuonna) luettuja ja nyt mieleen tulevia teoksia:

Romaaneja (Mun kohdalla on ollut aika klassikkopainotteista):
Ernest Hemingway: For whom the bell tolls
Ernest Hemingway: Farewell to arms
Ernest Hemingway: The old man and the sea
Gabriel Garcia Marquez: 100 years of solitude
John Steinbeck: The Pearl
John Steinbeck: Of mice and men

Faktaa/muuta:
Bill Bryson: A short history of nearly everything (eli vahvistan Mixan mielipidettä)
Nassim Nicolas Taleb: The Black Swan

[kluster]

En ole lukenut tuota Putin's Russiaa, mutta jos on kiinnostunut Politkovskajasta, niin voin suositella kirjaa Toinen Tshetshenian sota. Erittäin mielenkiintoista luettavaa ja aika kammottavaa välillä.

Sit mitäs muuta.

Faktaa:

Nelson Mandela:Pitkä tie vapauteen(elämäkerta)

Alex Kershaw: Sotaa ja Samppanjaa. Robert Capan elämä (Nythän tuli just se Robert Capan itsensä Slightly Out of Focus, mutta itse ehkä lukisin mielummin ainoana Capa-kirjanani tuon Sotaa ja Samppanjaa. hyvä tuo Slightly Out of Focuskin on.)

Antony Beevor, Stephen E. Ambrose: näiden jamppojen sotahistoriakirjat (näitähän sitten riittää, mutta ainakin Ambrosen D-Day ja Beevorin Stalingrad ovat tosi mielenkiintoisia. Stalingrad enemmän tapahtumia kertaava, D-Day enemmän yksittäisten ihmisten tunnelmia kertaava)

Stephen Davis: Jim Morrison

(Jo hehkutettu,itse kuulin Markukselta eka, mutta vielä kerran: Jonathan Glover: Ihmisyys)


ROMSKUT:

Dumas: Monte Criston kreivi
John Steinbeck: Matka Charleyn kanssa (kova!)
Bukowski: Ham On Rye
Alex Haley: Roots


Tuossa ei ole välttämättä niin viimeaikaisia kaikki, mutta sellaisia jotka nyt tuli mieleen, että kannattais ehkä muidenkin lukea :-)

[EchtLeder]

Foorumin toukkakerho kokoontuu.

Lemmyn ja Dennis Rodmanin omaelämäkerrat White Line Fever ja Bad As I Wanna Be.

Huomasiko muuten joku kun jokunen vuosi sitten "elämänkerta" alettiin yhtäkkiä kirjoittaa ilman n:ää? En ole sen jälkeen missään nähnyt vahingossakaan käytettävän vanhaa muotoa.

[Überwarrior]

Päivittelyä.

Barbara Echrenreichin Nickel and Dimed (suom. Nälkäpalkalla) oli aika raadollinen kuvaus amerikkalaisen yhteiskunnan walmart-mcdonalds -työväenluokan ahdingosta. On aika uskomatonta, että esim. tarjoilijan lähtöpalkka on vain 2,15 dollaria (!!!) ja palkan loppuosan odotetaan koostuvan tipeistä, ja että esim. trailer parkien vuokratasot on niinkin korkeat kuin n. 400 dollaria kuukaudessa (!). Kirja oli aika lyhyt, sen lukee ihan muutamassa päivässä. Sitä ei kuitenkaan voi kokonaisuudessaan mun mielestä pitää minkäänlaisena kokonaisvaltaisena kritiikkinä amerikkalaisesta yhteiskunnasta - kirja oli yksinkertaisesti liian suppea. Mutta siinä on ehdottomasti jotain samaa kuin esim. leffadokumentissa Supersize me.

Sain tänään luettua Esko-Ebenezer Valtaojan uusimman kirjan Ihmeitä - kävelyretkiä kaikeuteen. Kirja on Eskon trilogian viimeinen osa, ja muihin osiin verrattuna vähän erilainen, pehmeämpi. Siinä on aika paljon kirjoittajan omaa pohdintaa esimerkiksi uskonnosta, ihmisen tietoisuudesta ja kauneudesta, joita Valtaoja varsin älykkäästi vertaa maailmankaikkeuden erilaisiin ilmiöihin ja luonnontieteen kummallisuuksiin ylipäätään. Aivan uskomattoman hieno kirja, ihan ehdotonta luettavaa kaikille riippumatta siitä onko trilogian edelliset osat tuttuja vaiko eivät.

Hieman ärsyttää, kun on niin monta hyvää kirjaa kesken, esimerkiksi Max Weberin Kapitalismin henki ja protestanttinen etiikka. Seuraavaksi syvennyn kuitenkin Dawkinsin uskontokritiikkiin, kun sen vihdoinkin kirjastosta sain.

[Überwarrior]

Ernest Hemingway: For whom the bell tolls
Ernest Hemingway: Farewell to arms
Ernest Hemingway: The old man and the sea
John Steinbeck: The Pearl
John Steinbeck: Of mice and men

Onks nää sun mielestä keinutuolikirjoja vai vaaditaanko kirjallisuustieteen appro jotta näistä sais jotain irti? Of mice and men on joskus lukiossa tullut luettua, ja vaikka en mitään syvätasoa hoksannut kirjasta etsiä, oli se ihan tarinansa puolesta toimiva.

[kalela]

Ernest Hemingway: For whom the bell tolls
Ernest Hemingway: Farewell to arms
Ernest Hemingway: The old man and the sea
John Steinbeck: The Pearl
John Steinbeck: Of mice and men

Onks nää sun mielestä keinutuolikirjoja vai vaaditaanko kirjallisuustieteen appro jotta näistä sais jotain irti? Of mice and men on joskus lukiossa tullut luettua, ja vaikka en mitään syvätasoa hoksannut kirjasta etsiä, oli se ihan tarinansa puolesta toimiva.

Mulle noi oli antoisia lähinnä hyvinä tarinoina, joita oli kiva kuvitella kuviksi mielessään. Mitään kamalan syvällistä ja ajatuksiltaan sykähdyttävää en niitä lukiessa kokenut.

[kluster]

ainiin, tuli mieleen yksi aika helmi kirja:

michael ondaatje : coming through slaughter.

toi oli turussa aikanaan englantilaisen filologian pääsykoekirjoista toisena. se ei kuitenkaan todellakaan oo mitään churchill-englantia, vaan kertoo vuosisadan alun amerikkalaisesta jazz-kornetistista buddy boldenista.

tarina on tosi vahva ja tarinan puitteet erittäin mielenkiintoiset. lisäksi tuossa käytetään tosi epätyypillisiä kerronnan keinoja, osittain kuvaamaan päähenkilön mielentiloja. tunnelma jonka nämä asiat luovat on kuitenkin tosi tosi vahva. suosittelen jos tahtoo jotain hiukan maalailevampaa mutta silti otteessaan pitävää, kenties vähän kokeellisempaa kirjallisuutta.

edit: ja niin, perustuu tositapahtumiin, joka minulla aina lisää kirjan mielenkiintoa.

buddy bolden on takarivissä, toinen oikealta.

[EchtLeder]

Suositelkaa mulle (mielellään suomeksi saatavilla olevaa) proosaa, josta voi oppia lisää elämästä sekä ihmisistä ja heidän välisistä suhteistaan. Eikä saa sanoa että mikä tahansa.

[Überwarrior]

Suositelkaa mulle (mielellään suomeksi saatavilla olevaa) proosaa, josta voi oppia lisää elämästä sekä ihmisistä ja heidän välisistä suhteistaan. Eikä saa sanoa että mikä tahansa.

No esim. Juha Itkosen romppeli "Anna minun rakastaa enemmän". Luin kesällä, oli ihan hiton hyvä. Jostain syystä unohtui tuosta kirjalistasta minkä aiemmin postasin.

[EchtLeder]

Suositelkaa mulle (mielellään suomeksi saatavilla olevaa) proosaa, josta voi oppia lisää elämästä sekä ihmisistä ja heidän välisistä suhteistaan. Eikä saa sanoa että mikä tahansa.

No esim. Juha Itkosen romppeli "Anna minun rakastaa enemmän". Luin kesällä, oli ihan hiton hyvä. Jostain syystä unohtui tuosta kirjalistasta minkä aiemmin postasin.

Kiitos. Saattaneepi tulla ohjelmaan sitten kun on pari musakirjaa saatu alta pois. Onpas muuten pelottavan yltiöromanttinen otsikko. Lisää?!

[Überwarrior]

Kiitos. Saattaneepi tulla ohjelmaan sitten kun on pari musakirjaa saatu alta pois. Onpas muuten pelottavan yltiöromanttinen otsikko. Lisää?!

Joo, kirjan nimi on ehkä huonoin kaikista. Mutta kertoo tarinan kipeästä parisuhteesta ja rakkaudesta, kulissina musiikkimaailma. Mun mielestä romaanissa oli parasta dialogia mitä oon koskaan lukenut, ja kirja on kaikkea muuta kuin pinnallinen. Saat varmaan Kaisalta lainaks jos haluut.

[EchtLeder]

Lainasin ton Itkiksen kirjan kirjastost, sain just päätökseen ja tykkäsin tosi paljon. Tarina ja sen maailma olivat ihan vitun kiehtovat ja tykkäsin kirjailijan tavasta luetella henkilöiden ajatuksia lyhyesti, nopeasti ja tajunnanvirranomaisesti, vähän niin kuin oikeastikin ajatukset tulee, vaikka niissä välillä olikin mennä sekaisin.

Harlem Fax suositteli mulle Herman Hessea, lainasin Gertrudin (musiikkimaailmaan sijoittuva sekin, tosin 1900-luvun alun Saksaan) ja sain siitäki paljon irti.

Yhteistä noilla kahella oli myös ainaki se, että kirjan loputtua mulla oli vittumainen, nälkäinen olo. Ikäänku niissä ei ois ollu loppuhuipennusta, vaan tiukimmat hetket tulivat jo vähän aikaisemmin. Tommonen fiilis mulla taitaa olla useinkin romaanin jälkeen. (retorisesti:)Pitääkö romaaneissa sitten olla ihan huipennus lopussa? Eihän läheskään kaikissa levyissäkään ole, vaikka ehkä näin toivoisi. Vai jäikö mua vaan ärsyttämään ne tilanteet, joihin kirjoittaja kirjansa päätti...