Risto, Lemmenpyssyt, Micragirls 21.2. @ Kuudeslinja

[kalela]

Liput: 8€

Live: Risto, Micragirls, Lemmenpyssyt
Dj Lord Fatty
RISTO

"Keikan perusteella toteankin, että Risto on tämän hetken
räävittömimpiä ja samaan aikaan välittömimpiä suomalaisia esiintyjiä.
Hopihop tsekkaamaankaikki, etenkin jos kuvittelette liverockin
kadottaneen kykynsä villitä ja yllättää."
- Mikko Heimola, desibeli.net

"Musiikin tehtävä ei ole miellyttää. Tamperelaisen Riston ensialbumi
soi kuin Leevi And The Leavings helvetistä tai parin euron versio Phil
Spectorin äänivallista."
- Tero Alanko, Aamulehti (vuoden parhaat levyt 2004)

"Minulle myös nousi mieleen, että entä jos Hector olisi syntynyt
seitsemänkymmentäluvulla... Entäpä Pekka Streng"
-Ilkka Valpasvuo, desibeli.net-

"Ehdottaisinkin seuraavaksi Riston invaasiota Tammerkosken sillan
laulubakkanaaleihin. Todistaisin kovin mielelläni tuulipukukansan
hoilaavanesimerkiksi seuraavanlaisia säkeitä: "Lentoemot ei anna edes
puristella / ja kapteeni näyttää ihan / hirveeltä runkkarilta"
(*Levy-yhtiön jätkät*) tai"Mä en ollut muistanut ottaa
mielialalääkettä / pariin päivään ja sit sähköiskut alko ja mä /
luulin, et hei, tää on rakkautta"(*Annukan kaa*)."

- Samu Valleala, rockmusica.net -


LEMMENPYSSYT

Toista levyään valmisteleva Lemmenpyssyt testaavat uutta materiaaliaan livenä! Odotettavissa isoja riffejä, muhkeita naamakarvoja ja tuhmia sanoituksia.

www.lemmenpyssyt.com
www.myspace.com/lemmenpyssyt
www.kuudeslinja.com

[EchtLeder]

Mä haluun mennä tsekkaamaan ton Riston.

[kalela]

Mäkin voisin haluta.

[kalela]

Mulle tulikin sitten muita menoja enkä päässyt tuonne, mutta kävitkös Kaide sinä siellä?

[EchtLeder]

Niin, jätkä oli Saksassa(?) Millainen reissu oli?

Kävin keikalla, ja oi perhana että kannatti.

Jo itse jonotuskin oli jännitysnäytelmä kerrassaan, nimittäin saapuessani paikalle vähän puoli kybän jälkeen edessäni oli monta kymmentä metriä ihmisiä ja piakkoin ovelta luului portsarin "enää 100 mahtuu"-huuto. Jono lyheni pikkuhiljaa kun jotkut pääsivät sisään, jotkut menettivät toivonsa ja ne, keitä kiinnosti oikeasti pelkkä kalja, tuskastuivat ja lähtivät keskustaan.

Kun edelläni oli enää kuusi innokasta indie-ihmistä, ilmoitti portsari paikan olevan täynnä; saapumatta olleista nimilistalaisistakin oltiin karsittu kaikki mahdolliset. Ainoa tsäänssi päästä sisään oli enää se, että joku lähtisi pois. Kukaan meistä etummaisista ei kuitenkaan luovuttanut, ja ihme tapahtui: sieltä oikeasti lähti ihmisiä pois (ilmeisesti Lemmenpyssyt-possea). Edellä olevat pääsivät kaikki sisään, ja oltuani ekana oven ulkopuolella hytisemässä noin 15 minuuttia myös meikäläinen sitten pääsi huoneiston lämpöön. Seistyäni kaiken kaikkiaan puolitoista tuntia ulkona joka ikinen paikka helvetin kalisevana ja jäisenä (!HUOM! ILMAN PITKIÄ KALSAREITA! !HUOM!) mumisin, että on muuten parasta olla hyvä keikka.

Lemmenpyssytistä mulla ei ollut mitään käsitystä ennen tapahtumaa eikä tarkemmin ajateltuna ole vieläkään, koska missasin heidät kokonaan. Postmodernin Micragirlsin (kolme nuorta naista yllään vanhahtavat kampaukset sekä 60-lukulaiset Micragirls-tekstillä ja -hengellä varustetut univormumekot) idea on soittaa kitaralla, 22 Pistepirkko -uruilla ja rummuilla mahdollisimman yksinkertaisia, helppoja ja hauskoja poppibiisejä "uu beibi jee, i lav juu sou/ ou beibi nau hei, pliis dount go"-henkisillä sanoituksilla.

Meininki saattaa viehättää aluksi, ja katsoohan tätä paljon mieluummin kuin esim. joitain "tosissaan yrittäviä", "ihan oikean rokkijätkän näköisiä" poseeraajia. Monta Micragirlsin biisiä peräkkäin nauttineena tulee kuitenkin fiilis, että biisit syntyvät treeneissä urkurin sanoessa kitaristille "hei, mä keksin taas tarpeeks palikan melodian, soita tähän päälle vaik e:tä a:ta ja d:tä ja laula niitä poika-tyttö-juttuja niin meillä on biisi. jeee maali!"-meiningillä. Se ei edes tunnu pitävän päämääränään "omien" ikimuistoisten popbiisien tekoa. Micragirls on epäilemättä syntynyt vastalauseena "musiikin tekemisen vaikeudelle ja kaikelle siihen liittyvälle ryppyotsaisuudelle" tjms., mutta se ei toimi omillaan vaan ainoastaan tällaisena vastalauseena.

Ylläolevan kirjoitin kaksi päivää sitten. Piti kehua sitten Ristoa päälle "yhtenä parhaista kokemistani keikoista koskaan" (encoren vikan biisin lisäsäkeistöinen esitys Pupu Tupunasta oli paras esitys yksittäisestä biisistä, jonka olen koskaan keikalla kokenut), ihastella orkesterin kykyä spontaaniuteen (biisit saivat tarpeen mukaan elää levyversioihin verrattuna aika paljon) ja Risto Ylihärsilän antaumuksellisuutta, rohkeutta, päättömyyttä ja biisintekotaitoja, mutta en saanut enää ajatuksia kokoon.

Haluan päästä bändin keikalle uudestaan nyt kun vielä ostin orkesterin ekan levyn ja tunnen nekin kappaleet.