Intti herättää tuntemuksia!

[kalela]

Jep jep, mähän olin pyrkimässä sinne Uttiin ja huonosti kävi. En varmaan ollut riittävän hyvässä kunnossa, mutta loppuen lopuksi lopetin vaikka oisin voinut vielä jatkaakin testejä loppuun asti. Multa vaan katosi into, rupesin miettimään, että haluanko tosissaan vetää itteni 362 vuorokautta itteni ihan piippuun joka päivä vaikka jälkeenpäin voisinkin pitää itteäni kovana. Päätin, etten halua. Voi kyllä hyvinkin olla, etten ois sisään päässy vaikka oisin loppuun asti vetänytkin, sitä ei ikinä tiedä, mutta toistaiseksi ei oo kauheesti harmittanut. Äsken tossa seikkailin pitkin ja poikin nettiä ja törmäsin hauskaan keskusteluun joka sivuaa em. aihetta: Laskuvarjojääkärien yliarvostus. Siel on aika hauskaa miesten välistä taistelua siitä, mikä on miehen mitta rinkan painolla mitattuna etc... Lukekaa ja itkekää/naurakaa
- Vaan kyllä se ois ollut metkaa laskuvarjolla hypätä..

[EchtLeder]

Itseänihän jännitti inttiinmeno ihan saatanasti, vikalla viikolla ennen jo vähän ahistikin. minulla oli nimittäin todellinen pelko, että pää voisi hajota, olen pari kertaa kokenut sellaisen tunteen pitkien valvomissessioiden jälkeen. Hermoilun leiriyönukkumisten pituudesta pystyin heittämään pois vasta kun oli kaksi yötä jäljellä kaikista n. 50:stä. No eipä pää hajonnut vaikka kahdesti saattoi aika lähellä käydäkin. Nyt minulla lukee papereissa "...oppinut toimimaan henkisesti raskaissa tehtävissä...". Tunsin ylittäneeni itseni. Sain intistä sen mitä lähdin hakemaan ja pääsin sen kunnialla läpi.
Minun on tietysti helppo puhua 6kk:n reserviläisenä, mutta jos unohdetaan maanpuolustukselliset tavoitteet ja tarkastellaan asiaa palvelukseen tulevan yksilön kannalta, niin jokaisella on omat tavoitteet palveluksessa. Jotkut eivät ole johtaja-ainesta, ja jotkut tuntevat ettei johtajakoulutuksella olisi funktiota omassa tulevaisuudessaan. Joillekin taas johtajakoulutus tai esim. laskuvarjojääkäröinti on ainoa looginen vaihtoehto. Omalla kohdallani intissä todettiin, etten ole johtaja-ainesta mutten kyllä AUK:uun pyrkinytkään. Olisiko pää sitten siellä kestänyt.
Minä kuitenkin uskon Masi, että minne paikkaan sitten päädytkin, löydät sieltä mielellesi ja luonteellesi sopivan tavoitteen ja palaat intistä voittajana. Samaa uskon jokaisen meidän kohdalla. kunhan vielä Joska saa vemppaputkensa poikki...